Kesäpäiväntasauksen tunnelmissa matkasin ajassa 18 vuoden takaiseen kesään. Syntyi joogamuistelmieni osa 3 – aiemmat osat löydät blogistani.

Elettiin alkuvuotta 2006 kun osallistuin ekalle kundaliinijoogatunnilleni. Alkuraskauden pahoinvoinnin vuoksi olin joutunut jättämään afrikkalaisen tanssin tunnit tauolle, ja etsin rauhallisempaa harjoitusta uudessa elämänvaiheessa. Tanssinopettajani, upea Raga Kaur, ohjasi myös joogaa, joten oli luonteva valinta siirtyä hänen tanssitunneiltaan joogan puolelle.

Santiago de Chilessä oli helmikuussa kesä kauneimmillaan. Joogaa varten ei onneksi tarvinnut lähteä hellesäällä kovin kauas, hurautin pyörällä parin kilometrin matkan Ragan kotistudiolle. Kundaliinijoogasta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta samapa tuo, jooga kuin jooga, eiköhän se aja asiansa, ajattelin.

Tunti alkoi mantralla, sitten tehtiin erilaisia asanoita ja rentouduttiin. Mieleen painui tuon ekan tunnin meditaatio, Kirtan Kriya, jonka nimen tosin tulisin oppimaan vasta myöhemmin. Raga kirjoitti mantran äänteet ja niiden merkitykset keltaiselle post-it-lapulle, joka jossain laatikoiden kätköissä on edelleen tallessa:

SA – äärettömyys

TA – elämä

NA – kuolema tai muutos

MA – uusi alku tai uudelleensyntymä

Yksityiskohtia en tunnista muista, mutta fiiliksen tunnin jälkeen kylläkin. Äänivärähtely oli tuntunut niin omalta tavalta meditoida! Ja miltä kotimatka pyöränselässä tuntuikaan tunnin jälkeen – olin totaalisen läsnä, tunsin sekä kehoni, tasapainon että yhteyden maahan aivan uudella tavalla.

Tuosta illasta on nyt yli 18 vuotta aikaa, mutta sitä kotiintulemisen, elossaolon ja läsnäolon kokemusta en ole unohtanut. En tiennyt, kuinka merkittäväksi tuo ensikosketus kundaliinijoogaan muodostuisikaan. Elämän matkalta on mukaan tarttunut monia upeita työkaluja ja tekniikoita, mutta kundaliinijoogan äärellä palaan joka kerta kotiin omaan itseeni.

Mikä sinut tuo takaisin kotiin omaan itseesi?

…

P.S. Jos kundis toimii sullekin, lisätietoa tunneistani ja tarjolla olevista videotallennetunneista löydät verkkokaupastani.

info@sirivedya.fi

©Siri Vedya • Tietosuojaseloste • Kauppa
Valokuvat Studio Metsä & Prokuvat
Verkkosivusto Lovesta 

©Siri Vedya
 Tietosuojaseloste • Kauppa
Valokuvat Studio Metsä & Prokuvat
Verkkosivusto Lovesta

Tovi sitten kerroin, miten alun perin päädyin ekalle joogatunnilleni espanjalaisten eläkeläisten kanssa ja miten ryöstössä murtunut sormi onnistui hetkeksi katkaisemaan joogataipaleeni. 

Espanjan seikkailujen jälkeen uskaltauduin ekalle joogatunnilleni koti-Helsingissä tammikuussa 2002. Yliopistoliikunnan klassinen aamujooga oli perjantaisin klo 8 eräässä hieltä tuoksahtavassa, vetoisassa budo-salissa Kalliossa. Siellä tervetulleeksi toivottivat auringon sijaan loisteputkivalot, ja lattiaa peittivät paksut muoviset tatamit. Nykysalien kynttilälyhdyistä, pehmeistä vilteistä tai henkevästi hymyilevistä buddha-patsaista ei ollut tietoakaan. Mielestäni tunnin aloitusajankohta oli lähes epäinhimillisen varhainen, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin kuitenkin säännöllisesti kömpimään paikalle.

Opettaja otti meiltä noviiseilta luulot pois heti alkuun: hän oli tuonut ensimmäiselle tunnille kassillisen nenäkannuja, joita sitten vuorotellen lavuaarin yllä kyyristellen opettelimme käyttämään. Olimme nk. epämukavuusalueella. Kun koko ryhmä oli saanut nenänsä huuhdottua, tehtiin pranayamaharjoitus. Minusta koko touhu oli vähintäänkin erikoista, mutta menin kuitenkin seuraavalla viikolla uudestaan. 

Kurssin sisällöstä en muista nenäkannuepisodin lisäksi juuri muuta, kuin että yllätin itseni oppimalla klovni-asanan. Tämä oli pienimuotoinen, mutta käänteentekevä kokemus – olinhan vihannut lähes kaikkea liikuntaa koko kouluikäni ja muodostanut sen perusteella vankan käsityksen itsestäni kömpelönä, huonokuntoisena ja epäliikunnallisena. Joogassa ei tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa eikä kukaan arvioinut suoritustani. Klovnilta opin, että rajoittavat uskomukset eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Onko jooga saanut sut kyseenalaistamaan omia uskomuksiasi?

info@sirivedya.fi

©Siri Vedya • Tietosuojaseloste • Kauppa
Valokuvat Studio Metsä & Prokuvat
Verkkosivusto Lovesta 

©Siri Vedya
 Tietosuojaseloste • Kauppa
Valokuvat Studio Metsä & Prokuvat
Verkkosivusto Lovesta

Ensi kerran kuulin joogasta jo aika pienenä, koska edesmennyt Famoni eli isäni äiti harrasti joogaa. Se tuolloin näyttäytyi jonakin hyvin mystisenä aktiviteettina, jota salaseuran tapainen ryhmä vanhoja rouvia kerääntyi yhdessä harjoittamaan. Hiukan myöhemmin joogan harrastaminen yleistyi Suomessa, ja lapsuuden mystiikka alkoi aiheen ympäriltä haihtua. Lukiovuosina ajan hermolla ollut ystäväni hehkutti jo joogaa, mutta minun aikani ei vielä ollut. Olin aika lukossa itseni kanssa oleva teini, ja jossain sisimmässäni tiesin, että joogassa en pääsisi itseäni pakoon.

Ensimmäiselle tunnilleni osallistuin 19-vuotiaana syksyllä 2001 opiskellessani Granadassa, Espanjassa. Tanskalaiset kämppikseni houkuttelivat minut naapurustossa sijaitsevalle joogasalille. Teimme klassisia asanoita sulassa sovussa paikallisten eläkeläisten kanssa ja samalla karttui sanavarastokin. Lempiasanani oli “la vela” (kynttilä) eli tutummin hartiaseisonta. Joogasalin nimi oli sopivasti “Yoga Solar”, ja aurinkoisena sen muistankin! Pukuhuoneessa raikui railakas puheensorina, harjoituksen rauhoittavan vaikutuksen tunsin selvästi ja huomasin kehonkin nopeasti avautuvan. Olin hyvää vauhtia hurahtamassa klassiseen joogaan, ja kävin sangrían ja ilmaisten tapasten täyttämän opiskelijaelämän ohessa tunneilla pari kolme kertaa viikossa. 

Eräänä iltana palatessani baarista kotiin, minut sitten ryöstettiin melkein kotiovellani. Kamppaillessani järkyttyneenä laukustani veistä pitelevän nuoren miehen kanssa sain murtuman, joka tehokkaasti esti paluun joogamatolle enää sinä syksynä. Jäin typertyneenä seisomaan kadulle jo esiin kaivamani kotiavain kädessä, ja rosvo sai saaliikseen olkalaukkuni kera hikisten joogakamppeiden ja opiskelijan laihanlaisen lompakon. Seuraavien viikkojen harjoitukseni oli opetella kirjoittamaan vasemmalla kädellä ja toipua välikohtauksen aiheuttamasta ahdistuksesta. Aika monta kertaa pääsin kipsattua kättä ihmetteleville kertomaan tarinan ryöstöstä, mikä oli sekin hyvää puhutun espanjan treeniä. Joogainnostuksen siemen oli kuitenkin kylvetty ja murtumakin parantui ennen Suomeen paluutani. Eikä mennyt kovin kauaa kun löysin itseni taas joogan parista, aika erilaisissa puitteissa tosin…

info@sirivedya.fi

©Siri Vedya • Tietosuojaseloste • Kauppa
Valokuvat Studio Metsä & Prokuvat
Verkkosivusto Lovesta 

©Siri Vedya
 Tietosuojaseloste • Kauppa
Valokuvat Studio Metsä & Prokuvat
Verkkosivusto Lovesta